Täytät yhden hakemuksen, ja yli 20 pankkia ja luotonantajaa voi tehdä sinulle tarjouksen. Vertaat niitä rinnakkain ja päätät itse.
Kun sama hakija pyytää saman summan lainaa useasta pankista samana päivänä, tarjoukset eivät ole samanlaisia. Ero ei ole kosmeettinen: korkoprosentin, kulujen ja laina-ajan yhteisvaikutus voi muuttaa saman lainan kokonaishintaa tuhansilla euroilla. Tässä katsauksessa käydään läpi, mistä erot syntyvät ja mitä lukua tarjouksista kannattaa katsoa ensimmäisenä.
Lainan hinta ei synny yhdestä luvusta vaan kolmesta erillisestä osasta: viitekorosta, pankin omasta marginaalista ja lainaan liitetyistä kuluista. Viitekorko – tyypillisesti euriborin jokin jaksomuoto tai pankin oma primekorko – on kaikille sama, koska se määräytyy rahamarkkinoilla. Kaikki muu on pankin oma päätös.
Marginaali on se osa, jolla pankki kattaa rahoituskustannuksensa, riskin ja katteen. Se on myös se osa, joka on neuvoteltavissa. Käytännössä marginaali riippuu hakijan tuloista, työsuhteen laadusta, olemassa olevista veloista ja siitä, kuinka paljon muuta asiointia hakija tuo pankille. Sama hakija voi saada saman kuukauden aikana selvästi eri marginaalit kahdesta pankista, koska pankkien riskimallit ja kasvutavoitteet poikkeavat toisistaan.
Kolmas erä – kulut – jää usein vähimmälle huomiolle, vaikka se on juuri se kohta, jossa halvimmalta näyttävä tarjous voi kääntyä kalleimmaksi. Avausmaksu, tilinhoitomaksu ja mahdollinen lainaturvavakuutus eivät näy nimelliskorossa lainkaan.
1. Korkotyyppi. Vaihtuvakorkoinen laina seuraa viitekorkoa, kiinteäkorkoinen ei. Kiinteästä korosta maksetaan yleensä pieni lisä suhteessa sen hetkiseen vaihtuvaan korkoon – se on hinta ennustettavuudesta. Kun viitekorot ovat laskeneet, kiinteän koron suosio tyypillisesti hiipuu, mutta se ei tee siitä huonoa valintaa, jos oma talous ei kestä yllättävää nousua.
2. Kulurakenne. Kahden tarjouksen nimelliskorko voi olla sama, mutta toisessa on kuukausittainen tilinhoitomaksu ja toisessa ei. Muutaman euron kuukausimaksu on pienessä ja lyhyessä lainassa suhteellisesti paljon suurempi kustannus kuin isossa ja pitkässä – juuri siksi pelkkä korkojen rinnastaminen johtaa harhaan.
3. Laina-aika. Pidempi maksuaika keventää kuukausierää mutta kasvattaa maksettavaa kokonaissummaa. Tarjousvertailussa tämä on yleisin virhelähde: jos toinen tarjous on laskettu viidelle ja toinen kahdeksalle vuodelle, kuukausierät eivät ole vertailukelpoisia keskenään.
Tarjouksen hinta on seurausta riskiarviosta, ja arvion osatekijät ovat pitkälti samat pankista riippumatta – painotukset vain vaihtelevat. Tuloilla ja niiden vakaudella on suurin merkitys: toistaiseksi voimassa oleva työsuhde arvioidaan eri tavalla kuin määräaikainen tai vasta alkanut yrittäjyys. Toinen keskeinen tekijä on maksuvara eli se, paljonko tuloista jää käyttöön välttämättömien menojen ja nykyisten lainanhoitokulujen jälkeen. Pankit myös stressitestaavat maksuvaran nykyistä korkeammalla korolla, jotta laina kestäisi myös korkotason nousun.
Kolmas tekijä on olemassa olevat luotot. Useampi pieni kulutusluotto ja luottokorttivelka painavat riskiarviossa herkemmin kuin yksi iso vakuudellinen laina, koska ne kertovat maksukäyttäytymisestä. Positiivinen luottotietorekisteri on tehnyt tästä läpinäkyvämpää: pankki näkee hakijan luotot ilman, että niitä tarvitsee erikseen listata, joten tietojen puutteellinen ilmoittaminen ei paranna tarjousta vaan lähinnä hidastaa käsittelyä.
Neljäs tekijä on vakuus tai takaus. Vakuudellinen laina on pankille pienempi riski, mikä näkyy suoraan marginaalissa. Tämä selittää suuren osan siitä, miksi asuntolainan ja vakuudettoman kulutusluoton hinnat ovat eri suuruusluokkaa – kyse ei ole samasta tuotteesta eri hinnalla vaan kahdesta eri riskitasosta.
Todellinen vuosikorko sisältää nimelliskoron lisäksi kaikki luotonantajan tiedossa olevat kulut, ja se lasketaan lain määrittelemällä kaavalla. Siksi se on ainoa luku, jolla kahta eri tarjousta voi rehellisesti verrata – edellyttäen, että lainasumma ja laina-aika ovat samat.
Havainnollistava esimerkki: 10 000 euron kulutusluotto, takaisinmaksuaika 5 vuotta, nimelliskorko 9,0 %, avausmaksu 0 euroa ja tilinhoitomaksu 5 euroa kuukaudessa. Todellinen vuosikorko on tällöin noin 10,5 %, kuukausierä noin 213 euroa ja maksettava kokonaismäärä noin 12 755 euroa. Pelkkä nimelliskorko olisi kertonut 9,0 % – ero syntyy kokonaan kuluista.
Kun sama esimerkki lasketaan kahdeksan vuoden maksuajalla, kuukausierä putoaa selvästi mutta kokonaiskustannus nousee. Kevyempi kuukausierä ei siis ole automaattisesti edullisempi laina, vaan eri asia kuin halvempi laina.
Jos tarjous ei kestä näitä kysymyksiä, kyse ei välttämättä ole huonosta vaan keskeneräisestä tarjouksesta – ja tarkennusta kannattaa pyytää ennen allekirjoitusta. Luottopäätös on tyypillisesti voimassa useita viikkoja, joten harkinta-aikaa on yleensä enemmän kuin hakemushetkellä tuntuu.
Lainatarjouksen pyytäminen ei sido mihinkään, ja useamman tarjouksen pyytäminen lyhyen ajan sisällä on tavanomaista. Hyötyä syntyy silloin, kun tarjoukset ovat keskenään vertailukelpoisia ja kun oma tilanne on selvillä ennen hakemista: paljonko rahaa oikeasti tarvitaan, mikä kuukausierä kestää myös silloin kun korot nousevat, ja kuinka pitkä maksuaika on realistinen.
Vertailu on käytännössä ainoa keino, jolla lainanottaja voi vaikuttaa lainan hintaan hakuhetkellä. Korkotasoon ei voi vaikuttaa, mutta siihen, kuka lainan myöntää ja millä ehdoilla, voi. Lue lisää tuotekohtaisista eroista sivuilta kulutusluotto ja asuntolaina.
Pankkien lainatarjoukset eroavat toisistaan marginaalin, kulurakenteen ja laina-ajan osalta – ei niinkään viitekoron. Nimelliskorko kertoo vain osan hinnasta, todellinen vuosikorko kertoo kokonaisuuden. Kun pyydät tarjouksia, pyydä ne samalla summalla ja samalla maksuajalla ja vertaa todellisia vuosikorkoja keskenään. Lainan kilpailuttaminen on harkittu talousteko, ei kiireellinen suoritus – varaa siihen aikaa ja tee päätös vasta, kun tarjoukset ovat vertailukelpoisia.