Täytät yhden hakemuksen, ja yli 20 pankkia ja luotonantajaa voi tehdä sinulle tarjouksen. Vertaat niitä rinnakkain ja päätät itse.
Lokakuun arki näyttää usein tältä: koulu on alkanut, harrastuskaudet ovat käynnissä, ulkohaalarit ovat jääneet pieniksi ja tilillä on vähemmän kuin kuvittelit. Mikään yksittäinen ostos ei ollut kohtuuton. Silti kuukausi loppui kesken.
Se on tyypillisin lapsiperheen talouden ilmiö. Rahat eivät yleensä katoa isoihin päätöksiin, joita puntaroidaan viikkoja, vaan kymmeniin pieniin kuluihin, joita ei ehditä puntaroida lainkaan. Kaksikymmentä euroa kerrallaan on helppo ohittaa — mutta kolmekymmentä kertaa kuussa se on kuuensadan euron erä, jota kukaan ei päättänyt käyttää.
Monessa perheessä budjetointi kaatuu heti ensimmäiseen vaiheeseen, koska se aloitetaan väärästä päästä. Kun lähtökohta on mitä voisimme säästää, lopputulos on moraalinen eikä matemaattinen. Käytännöllisempi kysymys on: paljonko kuukaudesta on jo myyty eteenpäin ennen kuin kukaan tekee yhtään valintaa?
Ota siis yksi sivu ja kirjoita ylös ne erät, joita et ensi kuussa voi muuttaa: vuokra tai asuntolainan lyhennys, sähkö, vesi, vakuutukset, puhelinliittymät, päivähoitomaksu, harrastusten kausimaksut, julkisen liikenteen kortit, lainojen lyhennykset. Vähennä summa nettotuloista. Jäljelle jäävä luku on se, jolla ruoka, vaatteet, lasten yllätykset ja oma elämä oikeasti hoidetaan.
Tämä luku on yleensä pienempi kuin perheen oma mielikuva. Juuri siitä syntyy se tunne, että raha katoaa selittämättömästi: mielikuvassa liikkumavaraa on tuhat euroa, todellisuudessa kuusisataa.
Neljän hengen perheen ruokamenot ovat tyypillisesti selvästi suurin erä, johon voi itse vaikuttaa. Sitä ei kannata lähestyä kieltolistana, koska kieltolista kestää yhdeksän päivää. Rakenteen muuttaminen kestää pidempään.
Käytännössä se tarkoittaa kahta asiaa. Ensin viikon ruokalista, joka ei ole inspiraatioprojekti vaan kierto: samat seitsemän tai kymmenen ruokaa toistuvat, ja niiden ainesosat ovat samoja. Sen jälkeen yksi iso kauppareissu viikossa, ei viisi pientä. Hävikki laskee, heräteostokset vähenevät, ja illan kysymys mitä tänään syödään ei enää johda pizzeriaan.
Toinen kohta on vielä yksinkertaisempi. Katso, montako kertaa kuussa perheessä syödään ulkona tai tilataan kotiin, ja laske summa. Älä poista sitä — valitse, montako kertaa siihen on varattu rahaa. Päätetty kerta maistuu paremmalta kuin kolme väsynyttä kertaa, joista jokaisesta tulee huono olo.
Lapsiperheen talouden toinen rakenteellinen piirre on, että kulut saapuvat ryppäinä. Elokuussa koulutarvikkeet ja kengät. Syyskuussa harrastuskaudet ja välineet. Lokakuussa talvihaalari, kun edellinen on jäänyt pieneksi. Joulukuussa lahjat. Tammikuussa hiihtolomavaraus ja uudet luistimet.
Jokainen näistä on täysin ennustettavissa, ja silti jokainen tulee yllätyksenä, koska niitä ei ole jaettu kuukausille. Nyrkkisääntö: laske lapsikohtaiset kausikulut vuositasolla ja jaa kahdellatoista. Sadan euron kuukausittainen siirto erilliselle tilille kattaa yllättävän suuren osan niistä hetkistä, jotka muuten maksetaan luottokortilla.
Lapsiperheessä yllätykset eivät ole teoreettisia. Pesukone rikkoutuu, auto ei käynnisty maanantaiaamuna, hammaslääkäri löytää kaksi reikää, ja kaikki tämä osuu samalle viikolle. Tuhat tai kaksi tuhatta euroa heti nostettavissa olevaa rahaa ei tuota mitään, mutta se estää sen, että yksi rikkoutunut laite muuttuu pitkäksi velaksi.
Jos luotolla on jo maksettu useita yllätyksiä ja erät ovat hajallaan eri paikoissa, kannattaa katsoa kokonaisuutta kerran rauhassa. Monen pienen kalliin erän sijaan yksi kilpailutettu luotto on usein selvästi halvempi ja ennen kaikkea seurattavissa: yksi eräpäivä, yksi summa, yksi tiedossa oleva loppupäivä. Ratkaisu ei ole se, että lainaa otetaan enemmän, vaan että sama velka maksaa vähemmän ja mahtuu samalle sivulle muiden kulujen kanssa.
Tarkin mahdollinen seurantataulukko ei auta, jos sitä täytetään kaksi viikkoa. Lapsiperheen arjessa toimii se, joka kestää flunssaviikon, kiireisen työputken ja kolme peräkkäistä harrastuskyytiä.
Käytännössä riittää kolme lukua, jotka tiedät ulkoa: paljonko kiinteät kulut ovat, paljonko ruokaan on varattu viikossa ja paljonko kausikulutilille menee kuussa. Kun ne ovat kohdallaan, loppu saa olla epätarkkaa. Tavoite ei ole kiristely vaan se, että kuun lopussa tietää, mihin raha meni — ja että ensi kerralla jääkaapin ovelle kiinnitetty harrastusmaksun lasku ei ole yllätys.