Joululahjabudjetti – näin vältät tammikuun tiukan paikan

Marraskuun lopussa se tuntuu vielä ihan hallitulta. Yksi lahja tässä, toinen tuolla, ja kassalla summa on joka kerta sellainen, ettei sitä jaksa edes merkitä mihinkään. Sitten tulee tammikuun toinen viikko, tiliote aukeaa eivätkä luvut enää näytä pieniltä. Tämä on niin tavallinen tarina, että siitä on tullut melkein oma vuodenaikansa — ja silti se on vältettävissä, jos joululle antaa oman budjetin nyt syksyllä eikä vasta silloin, kun kauppojen valot syttyvät.

Joulu ei kaadu yhteen isoon ostokseen

Kun jälkeenpäin miettii, mihin raha meni, harva muistaa yhtä kallista lahjaa. Menot syntyvät kymmenestä pienestä: kortit ja postimerkit, kuusi, kinkku ja muu ruoka, kampaaja ennen juhlia, pikkujoulut, matkat sukulaisiin ja se viime hetken paniikkiostos huoltoasemalta. Yksikään näistä ei tunnu päätökseltä, ja juuri siksi niitä ei lasketa yhteen.

Toinen syy tammikuun tiukkuuteen on ajoitus. Joulukuun ostokset laskutetaan usein vasta seuraavassa kuussa, ja samaan aikaan erääntyy vuoden alun kiinteitä laskuja: vakuutuksia, jäsenmaksuja, harrastusten kausimaksuja. Joulukuu tuntui hyvältä osittain siksi, ettei lasku ollut vielä tullut.

Aloita summasta, älä lahjalistasta

Useimmat aloittavat listasta: kirjoittavat nimet paperille ja miettivät jokaiselle sopivan lahjan. Silloin loppusumma on se, mikä sattuu tulemaan. Käännä järjestys toisin päin. Päätä ensin yksi luku — se, jonka voit joulukuussa käyttää ilman että tammikuu kärsii — ja jaa vasta sitten tuo luku nimille.

Realistinen tapa löytää se luku on katsoa, paljonko tilillä oikeasti jää yli tavallisena kuukautena, ja kertoa se niiden kuukausien määrällä, jotka on aikaa säästää. Syyskuussa aloittavalla niitä on kolme. Jos tulos näyttää pieneltä, se on hyödyllinen tieto nyt — ei tammikuussa.

Kun jaat summan nimille, tee se ääneen perheen kanssa. Yllättävän usein toinen osapuoli on helpottunut kuullessaan, ettei lahjoihin tarvitse käyttää yhtä paljon kuin viime vuonna. Keskustelu kestää viisi minuuttia ja säästää enemmän kuin mikään yksittäinen tarjous.

Käytännön keinot, jotka oikeasti toimivat

• Avaa erillinen tili joululle. Siirrä sinne automaattisesti sama summa palkkapäivänä. Kun raha on eri tilillä, se ei kulu vahingossa ruokakaupassa.
• Kirjaa jokainen joulu-ostos samaan paikkaan. Muistiinpanosovellus riittää. Kolmen merkinnän jälkeen huomaat jo, minne raha valuu.
• Sovi sukulaisten kanssa arvonnasta. Yksi lahja aikuista kohden yhdelle arvotulle henkilölle pudottaa lahjojen määrän murto-osaan — ja lahjat ovat usein parempia, koska yhteen ehtii miettiä kunnolla.
• Osta ruoka ja lahjat eri viikoilla. Kun molemmat osuvat samaan ostoskertaan, kokonaissumma hämärtyy eikä kumpaakaan tule seurattua.
• Varaa noin kymmenesosa budjetista pelivaraksi. Aina tulee se yksi lahja, jota ei osannut ennakoida. Kun sille on paikka, se ei kaada suunnitelmaa.
• Älä maksa luottokortilla sitä, mitä et pysty maksamaan pois tammikuussa. Korollinen luotto tekee joulukuun ostoksista kevään kuluja.
• Merkitse kalenteriin päivä, jolloin lopetat ostamisen. Ilman takarajaa ostaminen jatkuu jouluaattoon asti, ja viimeiset ostokset ovat aina kalleimpia.

Jos edellinen joulu jäi vielä maksettavaksi

Osalla lukijoista tilanne on toinen: budjetointi kiinnostaa juuri siksi, että edellisestä joulusta tai kesästä on jäänyt maksettavaa. Silloin kannattaa ensin katsoa, paljonko lyhennyksiin menee tällä hetkellä yhteensä. Jos pieniä luottoja ja korttivelkoja on useampi, niiden kokoaminen yhdeksi yhdistelylainaksi voi keventää kuukausierää ja tehdä kokonaiskuvasta selkeämmän.

Jos taas yksi luotto on ollut samassa paikassa vuosia, sen ehdot eivät välttämättä ole enää ajan tasalla. Kulutusluoton kilpailuttaminen vie käytännössä yhden illan, ja korkoero näkyy joka kuukausi. Kumpikaan ei ole joululahja itselle, mutta molemmat vapauttavat rahaa siihen, mitä joulussa oikeasti haluaa tehdä.

Joulubudjetti ei ole kieltolista. Se on päätös siitä, mihin raha menee, tehtynä silloin kun olo on levollinen — eikä joulukuun 22. päivänä keskellä kauppakeskusta. Ja tammikuussa sen huomaa parhaiten siitä, ettei tarvitse huomata mitään.